Kehitysyhteistyöstä voimaa tasa-arvoisten yhteisöjen rakentamiseen

Begum Akhtarin tumma ääni ja aavikon rytmit soivat särisevässä autoradiossa kun maasturimme pyörät rullaavat hitaasti eroosion murjomaa hiekkatietä. Olemme seurantamatkalla Intian Bijoliyassa, valmiina vierailemaan hankealueemme kyläyhteisöissä. Vehreämpiä laidunmaita etsivä kymmenpäinen buffalolauma pakenee lähestyvää ajoneuvoa tien vartta myötäilevälle karjapolulle jättäen jälkeensä vain sakean tomupilven. Kylän miehet ovat kokoontuneet khejri -puun varjoon. Joku käärii tupakkaa, toinen tarjoilee höyryävää inkivääriteetä pieniin lasikuppeihin. Miesjoukkoa lähestyessään peltotöistä palaava nainen pysähtyy peittämään kasvonsa sarinsa liehuksella, jonka koristeellisen helmikirjailun pinnalla keskipäivän aurinko kimaltelee. Hiusrajaan maalattu punainen merkki kertoo kahden suvun välisestä sopimuksesta, jolla nainen siirtyy isänsä suvusta aviomiehensä sukuun. Se on merkkinä avioliitosta, joka toisinaan on solmittu jo paljon ennen lapsen syntymää. Ikivanhat traditiot ohjaavat kyläläisten arkea ilmastonmuutoksen koettelemalla, köyhyyden runtelemalla Bhilwaran alueella Intian Rajasthanissa.

Elämämme edellytykset määrittyvät pitkälti jo syntymässä sukupuolemme ja synnyinpaikkamme mukaan. On itsestään selvää, että keskisatakuntalainen suomalaislapsi tulee kohtaamaan elämässään erilaiset mahdollisuudet kuin Intian maaseudulle syntyvä esikoistytär. Se lienee yksi maailmamme suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Tähän sukupuolikysymykseen ja globaalin eriarvoisuuden ongelmaan on pureutunut myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallinnoima kehitysyhteistyöhanke, jonka aktiviteettien toteutumisesta vastaa intialainen kumppanijärjestömme, Bal Rashmi Society. Kyläyhteisöjen voimaannuttamishanke sai alkunsa Länsi-Intian Rajasthanissa ulkoministeriön rahoituksella keväällä 2010.

Kuuden vuoden yhteistyön jälkeen ulkoministeriön tarjoama rahoitus hankkeelle päättyi helmikuussa 2016. Ylioppilaskuntamme jatkaa hankkeen tukemista omilla varoillaan myös kuluvana vuonna, tavoitteenaan tarjota alueen asukkaille puitteet tasa-arvoisten yhteisöjen kehittämiseen myös tulevaisuudessa. Varoilla tuetaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia jäseniä, naisia, lapsia, nuoria ja kastittomia; heitä, joiden ääni niin perheen sisäisessä päätöksenteossa kuin hierarkkisessa yhteiskunnassakin jää usein kuulematta.

Hankkeen aikana kehittyneet tiedot ja taidot ovat antaneet naisille uskoa ja voimaa vaatia oikeuksiaan. He ovat kasvamassa perheidensä päätösvaltaisiksi jäseniksi. Mikroluottojen avulla kohentunut taloudellinen asema taas on tuonut naisille poliittistakin valtaa ja avannut uusia yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Samanaikaisesti veljet ovat kääntyneet vanhoja traditioita vastaan ja nousseet vastustamaan sisartensa lapsiavioliittoja. Valtion toimijoiden kanssa tehdyn yhteistyön myötä myös koulutus- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus on parantunut, ja monet sairaudet vähentyneet. Jokaisessa kyläyhteisössä perheväkivaltaa vastustaa vahvojen naisten rintama, joka ei epäröi puuttua pahoinpitelyihin. Huhujen mukaan kyläpäälliköiden hallinnoima alkoholikauppakaan ei alueella enää käy. Kioski toisensa jälkeen on sulkenut ovensa kysynnän vähentyessä. Kun naiset osallistuvat perheidensä taloushallintoon, vähäiset tulot sijoitetaan alkoholin sijaan lapsiin ja hyvinvointiin.

Saavutetut tulokset ovat olleet parempia kuin kukaan uskalsi hankkeen alkaessa odottaa, mutta asennemuutos on tapahtunut nopeasti. Ulkoministeriön rahoituksen päätyttyä onkin syytä pysähtyä miettimään, onko muutos ehtinyt juurtua kestävälle pohjalle. Kehitysyhteistyössä pitkäjänteisyys on valttia, mutta nyt monista hankkeelle keskeisistä aktiviteeteista on luovuttava rahoituksen dramaattisesti vähentyessä, eikä uusien arvojen säilymisestä ole takeita. Hankkeemme on tullut taitekohtaan, jossa myös meidän panostamme tarvitaan enemmän kuin koskaan. Uudessa poliittisessa tilanteessa ja kiristyvässä asenneilmapiirissä julkisten toimijoiden tarjoamaan tukeen ei tule enää luottaa samoin kuin edeltävinä vuosina. On pohdittava myös uusia yhteistyömuotoja.

Hankkeemme on hionut yhteen kastilaitoksen ja erilaisten hierarkiasääntöjen pirstaloimat kyläyhteisöt. Naiset ovat yhdistäneet voimansa ja toimivat aktiivisesti tasa-arvon ja paremman tulevaisuuden puolesta. Epätoivon hetkellä he puskevat toisiaan eteenpäin ja kerran kuussa kokoontuvat jakamaan huolensa – ja joskus nauramaankin vähän.

Ylioppilaskuntana meillä lienee vielä paljon opittavaa Bijoliyan naisilta. Olisiko meidänkin aika yhdistää voimamme myös Jyväskylässä? Kehitysyhteistyössä on tilaa ja tarvetta monenlaisille taidoille ja persoonille. Globaalin markkinatalouden peruuttamattomasti yhteen kietomassa, keskinäisten riippuvuuksien maailmassa meillä kaikilla koulutusalasta riippumatta lienee myös oma vastuumme kannettavana. Tehdään tästä yhteinen hankkeemme, joka kokoaa yhteen myös ylioppilaskuntamme jäsenet yli tiedekuntarajojen – ja pidetään samalla vähän hauskaa.

Ja huolta. Muutos alkaa pienistä teoista.

Veera Lähde
JYYn kyläyhteisöjen voimaannuttamishankkeen koordinaattori

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *