Opiskelijoilla mahdollisuus siirtyä karkkipussista kuukausirahaan — tartutaanko tähän mahdollisuuteen?

JYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Oona Ståhle

JYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija Oona Ståhle

Kun olin lapsi, meidän perheessä oli tapana, että lapset auttavat kotitöissä ja saavat palkaksi karkkipussit perjantaisin. Minä pienimpänä, heikko-osaisimpana, sain pienemmän karkkipussin kuin sisarukseni, luultavasti terveydellisistä syistä, mutta lapsena sitä oli vaikea ymmärtää. Kun minä ja sisarukseni kasvoimme, tuli karkkipussin saannin ehtoihin tiukennus: tiskikoneen tyhjentäminen, postin hakeminen ja roskien ulosvienti ei enää riittänyt. Tilalle tuli joka perjantainen siivous. Imurointi, lattioiden pesu, vessojen siivous ja pölyjen pyyhkiminen koko talosta olivat uudet työtehtävät. Koska työn määrä kasvoi radikaalisti, keksi matematiikan tunneilla loistanut isosiskoni, sisaruksista vanhin, että myös palkan pitäisi kasvaa suhteessa työn määrään. Yhdessä mietimme strategian palkkaneuvotteluihin ja päädyimme pyytämään kohtuullista kuukausirahaa, joka kaventaisi kuilua kasvaneeseen työmäärään.

Korotus tuli, ja karkkipussi vaihtui kuukausirahaan. Vanhempiemme palkka ei kodin sisäisistä työehtoneuvotteluista huolimatta noussut, ja näin ollen rahaa oli käytettävissä yhtä vähän kuin karkkipussipalkka-aikanakin. Tästä johtuen neuvotteluissa tapahtui heikennys sisaruksieni kuukausittaisiin tuloihin: kuukausiraha oli niin pieni, ettei sillä saanut enää samanlaisia mega-karkkipusseja kuin aikaisemmin vanhempien ostamana. Minä kuitenkin pääsin samalla viivalle heidän kanssaan. Sovimme kuitenkin odottavamme palkkaneuvotteluiden aiheuttaman tomun laskeutumista ja palaavamme neuvottelupöytään jonkin ajan kuluttua. Perheemme taloudellisen tilanteen kohennuttua saimme neuvoteltua itsellemme palkankorotuksen. Nyt koko lapsikatras sai samasta työstä samanarvoista palkkaa, ja karkkipussien koko oli juuri niin iso kuin kukin halusi.

Odottamalla saimme hankittua edun, joka olisi todella vaikea viedä pois, koska kaikki ystävämmekin saivat kuukausirahaa karkkipussin sijasta. Olisiko tämä mahdollista myös opiskelijoiden siirtämisessä yleiseen asumistukeen nykyisestä opintotuen asumislisästä? Siirtää kaikki opiskelijat ensin yleisen asumistuen piiriin ja myöhemmin neuvotella parannuksia sen ehtoihin niin, että se olisi kaikille paras mahdollinen tukimuoto. Itse konkretisoin ajatusta karkkipussi vs. kuukausiraha metaforalla. Karkkipussi on kiva ja lapsi tulee sillä toimeen, mutta kuukausirahalla pääsee pidemmälle. Samoin opintotuen asumislisä on monelle opiskelijalle ihan kiva, mutta yleisellä asumistuella pääsee pidemmälle. Yleistä asumistukea tuskin heikennetään yhtä todennäköisesti kuin mitä opintotuen asumislisä heikkenee ilman indeksikorotuksia joka tapauksessa. Opintotuen asumislisä nykyisellään riittää harvalle opiskelijalle kattamaan todelliset asumiskustannukset, siinä missä yleisellä asumistuella voi jo sanoa pärjäävänsä.

Muutos kolahtaa. Tässä tapauksessa opintotuen asumislisä on kaikille sama ja yhtä huono, koska elinkustannukset ovat nousseet, mutta asumislisä on jämähtänyt paikalleen. Erityisen huono se on heikoimmassa asemassa oleville yksin asuville opiskelijoille. Yksi ihminen ei käytä enempää sähköä kuin kaksi, ja kahdella ihmisellä on kahden ihmisen tulot: kahdella ihmisellä on siten enemmän rahaa käytettävissä, mutta useat asumisenkulut eivät kasva samassa suhteessa kuin yhdessä asuvien henkilöiden määrä. Yleinen asumistuki kasvattaisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuukausittaista asumisen tukea ja parantaisi heidän elämänlaatuaan.

Yleisen asumistuen piiriin siirtyminen on tällä hetkellä vasta asia, jota on esitetty eduskunnan valiokunnissa. Asiaa ei siis ole vielä kirjattu laiksi, eikä siitä ole tehty sitovia sopimuksia. Tällaisenaankin muutos tulee maksamaan ylimääräistä valtiolle. Tästä johtuen lakivalmistelun lopettaminen on kuvitelmissani eduskunnalle yhtä helppoa kuin vanhemmilleni olisi ollut pysyminen karkkipussipalkassa. Siirto tällaisenaan on kaikkea muuta kuin ideaali, koska se heikentää ja pahimmillaan leikkaa kokonaan pois avo- ja avioliitossa asuvien sekä työssäkäyvien asumisen tuet. Samaan aikaan se kuitenkin mahdollistaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon massiivisten opintotukileikkausten edessä. Voisiko hetkellisellä heikennyksellä saavuttaa pidempiaikaisen hyödyn kaikille? Ja vielä parempi kysymys: saammeko koskaan tietää, jos jäämme tästä kelkasta pois?

Oona Ståhle
JYYn sosiaalipoliittinen asiantuntija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *