Koulutus ja osaaminen ovat teemoja, jotka nousevat toistuvasti esiin keskusteluissa Suomen onnistumisista. Maksuton koulutus edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia edetä elämässä, ja se ansaitsee tunnustuksen yhtenä yhteiskuntamme tärkeimmistä saavutuksista. Menestyksekäs koulujärjestelmä on myös erottamaton osa Suomen kansainvälistä brändiä.
Maksuton koulutus on monelle suomalaiselle itseisarvo, josta ei suostuta tinkimään. Silti oikeutta maksuttomaan koulutukseen on heikennetty viime vuosina, ja olemme nähneet lukuisia Suomen koulutusjärjestelmän yhdenvertaisuutta vähentäviä kehityksiä. Lukuvuosimaksujen periminen EU- ja ETA- alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta on yksi kehitys, minkä vuoksi Suomen koulutusjärjestelmää ei voida oikeastaan pitää enää maksuttomana.
Kansainvälisten opiskelijoiden lukuvuosimaksut ovat epäonnistuneet monella tapaa. Lukuvuosimaksut eivät tämänhetkisessä muodossaan ole osoittautuneet merkittäviksi tulonlähteiksi yliopistoille, ja vaikka korjausliikkeitä tehdään, todellinen kannattavuus on edelleen kaukana. Tällä hetkellä lukuvuosimaksut karkottavat mahdollisia opiskelijoita ja kipeästi tarvittavaa työvoimaa pois Suomesta. Lisäksi radikaalit erot apurahajärjestelmissä oppilaitosten välillä eivät auta tilannetta.
Järjestelmän meriiteistä väittely on sinänsä toissijaista, sillä lukuvuosimaksut eivät yksinkertaisesti ole yhteensovitettavissa maksuttomuuden periaatteen kanssa. Niiden ansiosta EU- ja ETA- maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden tilanne on tällä hetkellä kiusallinen poikkeus lauseeseen “Suomessa on maksuton koulutus”.
Toinen kehitys, joka on ajanut maksuja suomalaiseen koulutusjärjestelmään on avoimen yliopiston hakuväylän laajentuminen. Avoimen väylä on käytännössä sekä hakuväylä että maksullista tutkintokoulutusta: hakijat suorittavat avoimessa yliopistossa yleensä ensimmäisen vuoden opintoja vastaavan kokonaisuuden, josta he maksavat 10-15 euroa per opintopiste.
Tulevana vuonna avoimen väylää laajennetaan merkittävästi useassa yliopistossa. Lisäksi yliopistot ovat alkaneet tarjoamaan kokonaisia avoimessa suoritettavia tutkintoja. Tutkinnon vaatimat opintopisteet suoritetaan avoimessa yliopistossa, jonka jälkeen opiskelija siirretään avoimesta tutkinto-opiskelijaksi, jotta hänelle voi myöntää tutkinto. Kyse on hallinnollisesta kikkailusta, joka kiertää lakia.
Maltillinen avoimen väylä voi parantaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta tietyille erityisryhmille, kuten hakijoille, joilta puuttuu yleinen korkeakoulukelpoisuus. Laajemmassa mittakaavassa kehitys kuitenkin uhkaa maksutonta koulutusta ja hakijoiden yhdenvertaisuutta. Laajat maksulliset reitit eriarvoistavat hakijoita, ja luovat vaihtoehtoisen reitin yliopistoon vain niille, joilla on varaa maksaa. Tästä syystä avoimen väylä on pidettävä maltillisena, eikä siitä saa muodostua maksullista oikoreittiä tutkintokoulutukseen.
Koulutustaso periytyy Suomessakin, ja tämä täytyy ottaa huomioon koulutuspolitiikassa. Hallitus kartoittaa kansallisessa saavutettavuusohjelmassa keinoja, joilla aliedustettuja ryhmiä voidaan saattaa korkeakoulutuksen piiriin, mikä on askel oikeaan suuntaan. Kun koulutuksen saavutettavuutta halutaan kehittää, on pidettävä mielessä, että maksuttomuus on perusta, jolle suomalaisen koulutusjärjestelmän saavutettavuus on rakennettu.
Mahdollisuus osallistua laadukkaaseen koulutukseen riippumatta omasta varallisuudesta tai maantieteellisestä sijainnista edistää yhteiskunnan tasa-arvoa. Se on perusoikeus ja sivistysyhteiskunnan elinehto. Se on vastatoimi eriarvoistumiselle ja investointi tuleviin sukupolviin.
Maksuton koulutus on yksi ylioppilasliikkeen tärkeimpiä arvoja, ja meidän on toimittava jatkossakin maksujen asettamista vastaan. Suomalaisen korkeakoulutuksen maksullistamiskehitys ei saa jatkua.
Nikolas Bursiewicz
Kirjoittaja on JYYn hallituksen jäsen ja ehdokas Suomen ylioppilaskuntien hallitukseen 2020