Osana Jyväskylän Pride -viikon ohjelmistoa Kino Aurora esittää koskettavan espanjalaisdraaman 20.000 Species of Bees -elokuvan.

Näytös järjestetään yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan JYY:n ja Jyväskylän Seta ry:n kanssa osana Jyväskylän Pride -viikon ohjelmistoa. Seta:n, Sateenkaariperheet ry:n ja JYY:n jäsenkorteilla 50% alennus normaalihintaisista pääsylipuista (alennus kassalta).

Elokuva on tekstitetty englanniksi.

“Baskiohjaaja Estíbaliz Urresola Solagurenin fiktiodebyytti 20,000 Species of Bees (20.000 especies de abejas, 2023) sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlien 2023 pääkilpasarjassa, jossa se palkittiin Hopeisella karhulla parhaasta pääosaroolisuorituksesta. Palkinto oli historiallinen, sillä 9-vuotias Sofía Otero on nuorin kyseisellä tunnustuksella huomioitu esiintyjä. Hän esittää elokuvassa sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevaa – tai pikemminkin sitä tutkailevaa – 8-vuotiasta, perheensä kuopusta. Translapsen kokemusta kuvataan 20,000 Species of Beesissä lempeästi ja puhuttelevasti, ristiriitoja välttelemättä mutta kuitenkin optimistisella vireellä.

Elokuvan miljöönä toimii Baskimaan kesäinen maaseutuidylli, jonne perhe on tullut lomamatkalle sukulaisten luo. Siellä Lucíalle, kuten lapsi haluaa itseään kutsuttavan, tarjoutuu tilaa ja mahdollisuuksia tarkastella ja toteuttaa identiteettiään uusien, tavallisesta arjesta poikkeavien tuttavuuksien sekä ympäröivän luonnon keskellä. Toisaalta perheen sisällä Lucían pyrkimys itsemääräämisoikeuteen aiheuttaa kitkaa: hänen vastahakoisuuttaan lähteä uimarannalle tai toivettaan pukeutua mekkoon serkun kastejuhlaan ei äitikään tahdo oikein aluksi ymmärtää. Isoäiti kehottaa lopettamaan temppuilun ja leikkauttamaan pitkät hiukset, mutta mehiläisiä kasvattavalta isotädiltä Lucía saa tukea. Luonnossa ei ole epätäydellisyyksiä, tämä opettaa – jokainen on täydellinen ja arvokas sellaisena kuin on.

Mehiläistematiikalla on elokuvassa useampi funktio. Sen lisäksi, että se symboloi diversiteettiä – nimessä viitataan planeettamme yli 20 000 mehiläislajiin – sekä luonnossa että meissä ihmisissä, on se vertauskuva myös perheelle sekä eri sukupolvien naisille. Lucía, hänen äitinsä, siskonsa, isoäitinsä ja isotätinsä muodostavat oman ”mehiläispesänsä”. Elokuva kuvaa näiden naisten keskinäisiä suhteita, heidän vaikutustaan toisiinsa, ympäristön ja yhteiskunnan vaikutusta heihin. Lucía ja hänen sukupuoli-identiteettinsä ovat tarinan keskipiste ja lähtökohta, mutta Lucían kanssa ja hänen kauttaan katse tarkennetaan laajemmalle naiseuden olemukseen ja naisena olemiseen.

Perhe puolestaan on tiivis keskinäisen riippuvuuden yksikkö, kuten mehiläispesäkin. Perheen rooli identiteetin muodostumisessa ja määrittämisessä on keskeinen. Lucían perheeseen kuuluvat myös isä ja veli, mutta Lucían identiteettiä ei lähestytä mieheydestä käsin. Mehiläissymboliikkaa täydentää vielä se, että mehiläinen on Baskimaassa pyhänä pidetty eläin. “Mehiläistenhoitajat Baskimaassa pitivät mehiläisiä perheenjäseninään, joille kerrottiin kaikki perheen kuulumiset. Minusta tämä on hyvin kiehtovaa”, Urresola Solaguren kertoi Varietyn haastattelussa (20.9.2020) elokuvan tekovaiheessa.

Kerronnassa vaihdellaan perspektiiviä. Lucían lisäksi näkökulmahenkilönä on hänen äitinsä Ane (Patricia López Arnaiz), joka on kuvanveistäjä. Tämä tuo symboliikkaan oman lisänsä: työssään Ane muovaa ihmishahmoja, mutta lastaan, konkreettisesti luomaansa ihmistä, hän ei voi määritellä. Vanhemman näkökulman mukaan ottamisesta Urresola Solaguren kiinnostui haastateltuaan translasten vanhempia elokuvaa valmistellessaan. The Guardianin haastattelussa (3.10.2023) hän kommentoi: ”Jotkut perheistä kertoivat minulle, ettei heidän lapsensa ole se, joka on muuttunut. Lapset itse ovat samanlaisia kuin aina – muuttunut on toisten heihin kohdistama katse. Muutos on siinä, miten katsomme näitä lapsia, eikö niin?”

Sofía Otero löytyi Lucían rooliin koekuvausten kautta. Rooliin haluttiin tyttö. “En etsinyt erityisesti transtyttöä tai cis-tyttöä, ainoastaan tyttöä”, Urresola Solaguren kertoo. Kaikki elokuvan lapsinäyttelijät olivat ensikertalaisia. Berlinale-voiton jälkeen Oteroa on pyritty suojelemaan laajemmalta julkisuudelta, mutta tämä aikoo mitä ilmeisimmin jatkaa näyttelemistä.

Omista vaikutteistaan elokuvantekijänä Urresola Solaguren nostaa The Guardianissa esiin erityisesti italialaiset neorealistit. 20,000 Species of Beesin intiimiä, rauhallista tyyliä on verrattu muun muassa Dardennen veljesten elokuviin. Naturalistinen, käsivarakameraa hyödyntävä kuvaus tuo hahmot lähelle.”

– Suvi Heino 3.11.2023. Lähteinä ohjaaja-käsikirjoittaja Estibaliz Urresola Solagurenin haastattelut The Guardianissa (Cath Clarke, 3.10.2023) ja Varietyssa (Emiliano Granada, 20.9.2020).