Opiskelijaliike on ajanut kansallista saavutettavuussuunnitelmaa suomalaiseen politiikkaan vuosien ajan, ja tavoite on nyt kirjattu Rinteen hallituksen ohjelmaan. Tarkoitus on selvittää korkeakoulutuksen sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Hanke koskee koko suomalaista korkeakoulukenttää, joten on tärkeää, että SYL on aktiivisesti mukana kehittämistyössä.
Hankkeen taustalla on muiden muassa Irlannin korkeakoulutuksen kansallinen saavutettavuussuunnitelma, National Plan for Equity of Access to Higher Education 2015–2019 (linkki). Suunnitelman tarkoitus oli helpottaa vähemmistöjen pääsyä korkeakoulutukseen ja samalla vastata työmarkkinoiden osaamistarpeisiin kohottamalla koko maan koulutustasoa. Suomen saavutettavuussuunnitelman laatimistyössä on tärkeää kuulla ryhmiä, joille suunnitelma on suunnattu. Suunnitelman vaikuttavuuden takaa korkeakoulutuksessa aliedustettujen ryhmien osallisuus prosessissa.
Suomen korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmassa on erityisen tärkeää huomioida maahanmuuttajat ja suomen kieltä puhumattomat. Suomen väestörakenne muuttuu, ja maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksia täytyy kehittää. Muuten vaarana on, että rakenteelliset esteet johtavat paheneviin tulo- ja luokkaeroihin maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten suomalaisten välillä.
Vaikka hyvinvointivaltiomme edistää laajasti yhteiskuntamme yhdenvertaisuutta, koulutus periytyy Suomessa samoin kuin monessa muussakin maassa. Opiskelijoiden riittävä toimeentulo on yksi tapa edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia opiskella omasta sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Tämän vuoksi lainapainotteisesta tuesta on siirryttävä oikeudenmukaisempaan opintorahapainotteiseen tukeen ja lopulta perustuloon.
Alueellinen saavutettavuus takaa kaikille yhteiskunnan jäsenille yhdenvertaiset mahdollisuudet korkeakoulutukseen. Kenenkään ei pitäisi joutua muuttamaan kohtuuttoman kauas kotoa suorittaman korkeakoulututkintoa.
Saavutettavuusnäkökulma on tärkeä pitää mielessä myös opiskelijavalintauudistuksen valmistuessa ensi vuonna. Monipuoliset reitit edistävät erilaisten oppijoiden pääsyä korkeakoulutuksen piiriin. Tällä hetkellä hakuväyliksi kaavaillaan todistusvalintaa, valintakoetta ja avoimen väylää. Todistusvalinnan lisääminen voi nopeuttaa siirtymistä korkeakoulutukseen, mutta se voi myös lisätä alanvaihtoa ja lukio-opintojen kuormittavuutta. Se ei myöskään paranna korkeakoulutuksen saavutettavuutta niille hakijoille, jotka ovat olleet hakijasuman pohjalla jo pidemmän ajan.
Avoimen väylä edellyttää maksullisten opintojen suorittamista avoimessa yliopistossa, ja on siten potentiaalisia hakijoita eriarvoistava. Maltillinen avoimen kiintiö voi kuitenkin mahdollistaa korkeakoulutukseen pääsyn hakijoille, joilta puuttuu yleinen korkeakoulukelpoisuus tai joiden aikaisempaa tutkintoa ei Suomessa tunnisteta. Se voi myös edistää korkeakoulutukseen pääsyä niille, joilla on esimerkiksi oppimisvaikeuksien vuoksi haasteita valintakokeessa. Vaikka se voi parantaa saavutettavuutta tietyille ihmisryhmille avoimen väylä täytyy pitää maltillisena, sillä siitä ei saa kehittyä maksullista ohituskaistaa tutkinto-opiskelijaksi.
Mahdollisuuksia hakeutua korkeakouluun tulee tarkastella myös eri hakijaprofiilien näkökulmasta. Ennen kaikkea täytyy varmistaa, että hakuväyliä tarkastellaan kokonaisuutena, ettei erilaisille hakijoille synny rakenteellisia esteitä. Esimerkkejä rakenteellisista esteistä on jo nähty tutkinto-ohjelmissa, joiden ainoat hakuväylät ovat todistusvalinta ja avoimen väylä. Tässä tapauksessa ammatillisen koulutuksen suorittaneille jää ainoaksi vaihtoehdoksi maksullinen avoimen väylä, ja tätä tilannetta ei voi hyväksyä jos pitää koulutuksen maksuttomuutta tärkeänä.
Korkeakoulutuksen saavutettavuuden parantamisen keinot keskittyvät pitkälti aikaisemmille koulutusasteille, sillä aikaisempi koulutuspolku määrittelee jo pitkälti, millaiset mahdollisuudet on päästä korkeakoulutukseen. Korkeakoulutukseen ei haeta tyhjiöstä, vaan koulutuspolun valintaan vaikuttavat monet sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät pitkin elämää. Tästä syystä korkeakoulutuksen saavutettavuutta on tarkasteltava useasta eri näkökulmasta.
Saavutettavuussuunnitelma käsittelee laajoja kokonaisuuksia, ja SYL:olla on tärkeä rooli sen laatimistyössä. Emme voi kuitenkaan vaatia pelkästään opiskelijoiden kuulemista tässä kehittämistyössä. Saavutettavuussuunnitelma koskee pääosin niitä ryhmiä, jotka ovat ennestään aliedustettuja suomalaisissa korkeakouluissa, ja on ensiarvoisen tärkeää, että heitä kuullaan tässä työssä. Sen lisäksi, että opiskelijat ovat mukana saavutettavuussuunnitelman laatimisessa meidän täytyy varmistaa, että työssä kuullaan niitä, joita suunnitelma eniten koskee.
Nikolas Bursiewicz
Kirjoittaja on JYYn hallituksen jäsen ja ehdokas Suomen ylioppilaskuntien hallitukseen 2020