Tämä blogi on osa JYYn eduskuntavaalikampanjaa 2019. Voit lukea kaikki blogitekstit täältä.
On osoitettu, että jokainen korkeakoulutukseen sijoitettu euro tuottaa yhteiskunnalle takaisin viisinkertaisesti. Viimeisimmän hallituskauden aikana koulutuksesta on kuitenkin leikattu satoja miljoonia euroja, ja rahoituksen reaaliarvoa ylläpitävä indeksikorotus on toistaiseksi jäädytetty. Miljoonien eurojen yhteiskunnalliset hyödyt on siten menetetty.
Tulevaisuuden työelämä ja Suomi tarvitsevat osaajia. Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:ssa on linjattu, että tulevaisuudessa yli puolella suomalaisista on oltava korkeakoulututkinto.
Riittämättömät panostukset korkeakoulutukseen kerryttävätkin tuleville sukupolville koulutusvelkaa, joka maksetaan osaamisvajeena.
Rahaa on siis vähemmän, mutta tuloksia pitäisi saada enemmän. Sanat ja teot ovat selkeässä ristiriidassa. Ainoa mahdollinen lopputulema on, että säästöliekillä toteutettu koulutus on laadultaan huomattavasti nykyistä heikompaa. Kuten loppuvaa salaatinkastiketta voi hetken jatkaa vedellä, olisi tutkintojakin jatkettava, koska laadukas koulutus ei enää yksin riitä niitä täyttämään. Lopputulos sekä salaatinkastikkeen että koulutuksen osalta tuottavat kuitenkin vain pettymyksen. Visiotyön tavoitteeseen ei päästä aidosti, jos koulutuksen resursseja ei lisätä.
Riittämättömät panostukset korkeakoulutukseen kerryttävätkin tuleville sukupolville koulutusvelkaa, joka maksetaan osaamisvajeena. Vajailla resursseilla tuotetut tutkinnot eivät pysty kartuttamaan kaikkea tarvittavaa osaamista, eli valmistuvilta opiskelijoilta jää puuttumaan osa niistä tiedoista ja taidoista, joita opinnot tällä hetkellä tarjoavat. Tulevat tutkinnot siis jättävät vastaamatta työelämän tarpeisiin, eivätkä myöskään edistä esimerkiksi uusien innovaatioiden syntymistä kuten nyt.
Vähälläkin rahalla voitaneen siis tehtailla enemmän tutkintoja, mutta loppujen lopuksi nuo tutkinnot eivät ole samoja kuin nykyiset. Ne tulevat olemaan vain valju varjo entisestä, ellei tarvittavia panostuksia koulutuksen resursointiin tehdä nyt.
On kohtuutonta, että nuorten sukupolvien taakaksi asetetaan kohtalo heikompilaatuisesta korkeakoulutuksesta kuin mitä nykyiset työelämässä olevat sukupolvet ovat saaneet.
Koulutusvelka onkin nähtävissä jo ammatillisen koulutuksen puolella, joka on kärsinyt rahoitusleikkauksista merkittävästi. Julkisessa keskustelussa on esitetty huolta siitä, että ammattiin valmistuvilla ei tosiasiallisesti ole tutkintonsa mukaista osaamista. Tämäkään ei ole irrallaan korkeakoulutuksen laadusta, sillä vailla päivittäistä lähiopetusta olevat ammatillisten alojen opiskelijat voivat jatkaa opinpolkuaan myös yliopistoon. Puutteet opiskelutaidoissa ja yleissivistyksessä heikentävät mahdollisuuksia pärjätä korkeakouluopinnoissa, ja saattaa olla, että näiden puuttuvien tietojen ja taitojen kurominen umpeen vie tutkinnossa tilaa myös itse opiskeltavilta asioilta.
On kohtuutonta, että nuorten sukupolvien taakaksi asetetaan kohtalo heikompilaatuisesta korkeakoulutuksesta kuin mitä nykyiset työelämässä olevat sukupolvet ovat saaneet. Koulutusvelka, joka osaamisvajeena maksetaan, tulee syömään niin Suomen maineen koulutuksen mallimaana kuin myös valmistuvien opiskelijoiden toiveet työllistymisestä. Koulutuksesta leikatut kustannukset eivät siis katoa mihinkään, vaan ne tulevat maksettaviksi menetettyinä mahdollisuuksina ja entistä suurempina kansantaloudellisina haasteina, kun koulutuseurot eivät enää kartuta yhteiskunnallista toimeliaisuutta entiseen tapaan.
Ratkaisut ovat kuitenkin olemassa. Opiskelijaliike ja JYY vaativat päättäjiä tarttumaan niihin, jotta Suomen koulutustasoa saadaan aidosti nostettua. Yksi konkreettinen keino resurssipulan korjaamiseksi on palauttaa yliopistoindeksi. Sen jälkeen on tarkasteltava rahoitusta laajemmin ja päätettävä, halutaanko Suomen olevan koulutuksen kärkimaa myös tulevaisuudessa. Enemmällä saa enemmän, ja siksi perusrahoitus on nostettava riittävälle tasolle.
Lue lisää JYYn eduskuntavaaliteemoista täältä.
—
Ira Vainikainen
JYYn hallituksen korkeakoulupolitiikka- ja kehitysyhteistyövastaava